Siinäpä noita ammattinimikkeitä, joita on tullu viimeaikoina harrastettua. Aika lentää taas siivillä eikä todellakaan huomaa kuinka viikot vilahtelee ohi. Ja nyt kun on taas parhain aika vuodesta niin siitä ei ehdi edes kunnolla nauttia. Mälsää!!!

Aloitetaan vaikka tuosta uimaopen roolista. Siis Tatu ei ole mikään vesipeto - vielä. Ei se vettä pelkää muttei se siitä hirveesti nautikaan. Yrittää sukellella rantakiviltä ja kahlailee mahaansa myöten. No kunhan vedet lämpenee niin eiköhän tuokin asia korjaannu. Saapahan isäntäkin kuntoilla uimisen merkeissä .

Treenaajana on oltu pari kertaa viikossa. Tänään oli alokasjatkojen viimeinen kerta ja meillä oli YLLÄTYSKISAT. Rata oli S-kirjaimen muotoinen, alkoi 2 hypyllä jatkuen puolikuun muotoiseen putkeen, taas kaksi hyppyä ja puolikuun muotoinen putki ja vielä 2 hyppyä. Meitä oli "kisaamassa" 21 koiraa ja Tatu oli 4. VAU! Harmittavasti ensimmäinen joka ei tehnyt puhdasta rataa. Tatu pyörähti viimeisessä putkessa ympäri ja tuli ulos väärästä päästä. Meni kyllä heti helposti uudelleen kun lähetin sen sinne. Mutta ei me olla treeneissä ikinä tehty noin pitkää rataa!! Ja mikä ihmeellisintä - Tatu ei missään vaiheessa ollu lähelläkään karata radalta vaan päinvastoin hullunkiilto silmissä seuraavalle esteelle. Ja aika !! Se joka voitti suoritti radan 21 sekunnissa ja Tatu teki sen kaikkine virheineen aikaan 14 sek. Se vaan on niin sairaan nopee että pitäis varmaan pyytää Usain Boltia kisaamaan sen kanssa. Tietty kun ei itsekään vielä osaa lukea rataa ja ei luota koiran irtaantumiseen niin se hankaloittaa hieman tekemistä. Mahtavinta oli että KAIKKI koirat suoritti radan - yhtään ei karannut radalta ja kaikilla oli HAUSKAA!! Ja ilokseni täytyy todeta että meitä PYYDETTIIN jatkamaan harrastusta ja asettamaan tavoitteeksi kisaamisen ensikesänä. Vähänkö on pollee olo - siis Tatulla - ei mulla !!

Sutenööri.....hmm. Viimeviikon tiistaina meillä - siis tietty Otolla - kävi vieraita Mikkelistä. Eräs Lulu neiti. 10 minuuttia ja pullat uunissa. Otto on kone. Jaana laittoi viikonloppuna textarilla kyselyn vieläkö Otto jaksais? Hyvin jaksoi. Käytiin vielä varmuudeksi perjantaina vastavierailulla Lulun luona. Ei tarvinnut taaskaan montaa tuntia odotella kun pullat oli pellillä. Nyt vaan jännitetään kohoaako ne. Jos kaikki menis hyvin niin ne olis kypsiä joskus 25.7 eli Oton syntymäpäivien aikoihin.

Jaa no tuo viimeinen ammattikunta. Se on se meikäläisen normaali tylsä arki. Onneksi on valoisat aamut ja illat että ehtii nauttia tästä mahtavasta Suomen kesästä.

Palaillaan taas. Terkkuja tutuille. Ohessa muutamia kuvia meitin karvakuonoista.

Herra 47!! Miesten mies!!

Sukelluksen alkeet...

Yääk , vettä korvassaaa...

 Mulla kans..

Huh hellettä!! Ei vaan VIHDOINKIN kunnon kelit. Kyllä näitä lämpöisiä säitä onkin odotettu - ainakin täällä Itä - Suomessa. Viikonloppu meni mökkeillessä ja aurinkoa palvoessa, niin ja tietty uidessa. Veden lämpö oli jo 16 astetta. Tatukin uskaltautui uimareissulle pienen houkuttelun jälkeen. Parrin otteeseen kohelsi kyllä itsensä oma-aloitteisesti laiturilta järveen kun piti liian innokkaasti vahtia rantaa lähestyvää koskeloa.

Viikonloppuna tehtiin Reinolle ja Tatulle kevään ensimmäiset verijäljet. Reinon jälki oli pituudeltaan n. 150m sisältäen yhden 90asteen kulman joka oli merkattu makuuksi. Maasto vaihtelevaa aina risukosta kuivaan kangas/jäkälä alustaan. Molempien koirien jäljet oli 15 tuntia vanhoja. Reino ajoi jäljen rauhallisen vakuuttavasti kuten tapoihin kuuluu. Kulma meni aivan jäljen päällä vaikka ajattelin että siinä voi tulla käyttöön ilmavainu ja oikaisu mutta ei.  Reinon ajaminen on verijäljellä huomattavasti rauhallisempaa ja tarkempaa kuin normaalilla metsäjäljellä. Selvästi se "oikean " saaliin jäljestäminen rauhoittaa. Ilo sitä on katsella.

Tatun jälki oli tasaisemmalla alustalla, maastopohja enemmän varvikkoa ja jäljen muoto serpenttiiniä pituus n. 100m. Aivan uskomattoman hyvä suoritus, taas täysin päinvastanen ajo kuin mitä odotin. Ajattelin että Tatu tapansa mukaan hökeltää hirveää vautia sinne tänne mutta ei. Ampumapaikan merkkasi pissaamalla päälle ja lähti häntää rytmikkäästi heiluttaen rauhallisesti etenemään aivan jäljen päällä. Puolessa välissä tuli pieni blackout ja piti pysähtyä miettimään että mitäs olitiinkaan tekemässä. Puoli minuuttia Tatu tuumaili paikallaan ja sitten syttyi taas lamppu päässä ja homman jatkui niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaadolle tultaessa pää nousi maasta ja etsi innokkaasti saalista. Ja voi sitä riemua kun se luu löytyi. Polleana poikana kantoi saaliin  puolen kilometrin matkan mökille.

Agilityäkin ollaan reenattu Tatun kanssa kaksi kertaa viikossa. Siinäkin pikku poju jaksaa yllättää joka kerta. Välillä hyvässä ja välillä pahassa. Nyt Tatulle on tullut aika-ajoin  tapa koetella irtaantumisessa. Se meinaa lähteä omille teilleen häiritsemään muiden harjoituksia ja kun sitä käskee luokse niin näyttää keskivarvasta että ota  kiinni jos saat!! Hermot meinaa mennä. Onneksi nuo on olleet vielä satunnaisia. Pääosin Tatu kyllä keskittyy esimerkillisesti ja tekee mitä pyydetään. Kuten esimerkiksi tänään Hyppy - putki - hyppy yhdistelmässä. Ei mitään ongelmia vaikka kolmen metrin päässä putkesta oli toisia koiria odottamassa omia vuorojaan. Tai sitten mersuhypyissä ( eli hyppyesteet 3 kpl kolmiossa mersun merkin muodossa), mun ei tarvinnut kuin seisoa keskellä, pyöriä ympyrää ja sanoa hyppy - hyppy ja hyppy. Puomilla Tatu on saanut yllättävää malttia pysähtyä odota käskyllä punaiselle alueelle ja jatkaa vasta mennään käskyllä. Sitä ihmetteli ohjaajakin miten se pystyy/malttaa pysähtyä niin nopesti kovasta vauhdista. Kepit on meille tosi vaikeita vielä. Niitä on kyllä harjoiteltukin tosi vähän. Meillä alkeiskurssin jatkoryhmässä on aika paljon porukkaa ja tunnissa ei millään ehdi kaikkia treenata. Enkä ole vielä ehtinyt rakentaa omiakaan. Mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Treenataan rauhassa ja nautitaan kesästä.

Terkkuja kaikille tutuille. Kuvia luvassa taas myöhemmin.

 Joka ihanasti tuoksahtaa, jota minä en voi vastustaa, jonka haluaisin olevan mun kaa, siis kaiken takana on nainen, hyvin cockkerimainen!!!!! 

Että sellaset reenit tänään. Mitäpä tuohon Tatun sanoitukseen muuta lisäämään. Katselkaa kuvia ja naurakaa. Voitte vaan kuvitella millaista oli kun Pojalla ei keskittyminen riittänyt kuin yhteen asiaan. Ihmiset nauroi kentällä kun Tatu surkeeseen ääneen itki tyttösen perään, välillä söi hiekkaa siitä kohti missä tytteli oli istunut - ISÄNSÄ POIKA!

It´s amazing how you can speak right to my heart....

Vasen - oikee...

Vasen - oikee..

Siellä, siellä se tytteli on....

Hei mä lennän...

Makkara kelpaa taas..

Ja lopuksi hieman puomia..

Palaillaan.

 Noi laulun sanat kuvastaa kyllä täysin tän illan reenejä. Tatu päätti pariin otteeseen kokeilla uusia tapoja suorittaa esteet. Pussissa ja putkessa oli kiva tehdä u-käännös ja palata takas kurkkimaan. Mut saatiin kuiteskii lopuksi tehtyä esteet niin kuin ne pitää.

Tänään oli ekan kerran herralla Back on Track liivi päällä ja täytyy todeta että toimii. Koiralla oli varmaan hiki koko ajan. Toisaalta koko treenien ajan satoi lunta ja ohjaajan kädet jäässä, joten sen alla oli hyvä lämmitellä niitä. Kätevää eikös totta. Vähän Tatu alkuun vierasti liivejä kun oli vielä valjaatkin niiden päällä, mutta nopeasti ne unohtui työn touhussa. Eikä haitenneet liikkumista mitä alkuun vähän epäilin. 

Treenattiin tänään siis pussia, puomia, putkea, hypyn ja putken yhdistelmää sekä pöytä. Kuten jo alkuun totesin pussissa ja putkessa Tatu teki "uukkarit" pariinkin otteeseen. Tämä tapahtui joka kerran kun lähetin koiran sen vasemmalta puolelta. Kouluttaja sanoi että tyypillistä niille jotka ovat olleet enemmän tottiksessa ja tottuneet siihen että ohjaaja on oikealla puolella eikä vasemmalla. Tässä meille taas yksi treenaamisen aihe, jotta päästään "puolirajoitteesta" eroon. Hypyn ja putken yhdistelmä oli Tatun bravuuri. Tatu malttoi loistavasti odottaa hyppylupaa kun siirryin esteen ja puomin väliin antamaan lupaa. Luvan saatuaan vauhtia riitti eikä tullu "uukkaria".  En ehtinyt lähellekkään putken päätä kun kaveri tuli ulos vaatimaan makkaraa. Puomi oli kanssa hieman vaikea Tatulle kun sitä vauhtia on niin paljon. Kouluttaja sanoi että Tatulla on ehkä hieman vaikeuksia hahmottaa jalkojaan kun meinas pariin otteeseen pudota ??? Totesin siihen että koetappa ite vaikka ravintolassa kun lyödään olut tuoppi eteen, käsketään kävellä suoraa viivaa pitkin ja samaan aikaan joku nykii kaulapannasta. Helppoa kuin heinän teko. Ja sitä paitsi toisella kerralla kun Tatu meinas pudota niin mulla tippui makkarat kädestä. Onneksi ehdin reagoida ennenkuin se hyppäs alas.

Olenkohan mä jäänyt jotenkin koukkuun tähän touhuun kun jo nyt on sellanen fiilis että maanantaihin on liian pitkä aika. Silloin on vasta seuraavat treenit. Ja näitä alkeistreenejä on enää kolme kertaa jäljellä!!!! Onneksi sitten jatkuu suoraan jatkoryhmä johon ehkä päästään mukaan. Ja jos ei päästä niin kauppaan ostamaan lautaa, harjanvarsia, käytettyjä moponrenkaita, viirakangasta yms. Sitten vaan vasarat heilumaan ja omat esteet kehiin. 

Nyt treenisaunaan ja hyvin ansaitulle oluselle. Hannalle tiedoksi - ei olla suunniteltu näyttelyreissuja vielä. tarkoitus kyllä on johonkin näyttelyyn mennä. Ja meilläpäin on agikisat toukokuun alussa että tervetuloa.

Terkkuja kaikille.

Puussiin mars.

.

Puomilla tasapainoilua

Paikoillanne - valmiit ........

 Että silleen. Meni tänään vähän ohjaajan senat sakasin ja Tatu siinä sivussa teki mitä käskettiin. Miten voi olla niin vaikeeta? Johtuisko siitä että ohjaaja omistaa putkiaivot ja pitäis tehdä 2 asiaa yhtäaikaa ?  Yhtä kaikki hauskaa oli.

Treenattiin puomia, a-estettä, rengasta, putkea ja keppejä. Esteissä ei Tatulla mitään ongelmia kunhan vaan ohjaajalla nakkeja riittää. Tatu nauttii ihan kympillä noista treeneistä. Se on vaan niin nopee ettei ennätä millään ennakoida sen liikkeitä ja kehut/palkka aina myöhässä. Ja sit ne toiset koirat - ne ihkut leikkikaverit kun niitä olis NIIN paljon. Suorituksiin Tatu pystyy onneksi keskittymään mutta se odottelu. Kysyy multa mielikuvitusta pitää kaverin mielenkiinto kasassa.

Taitaa vissiin olla omien esteiden rakentelun paikka. Perjantaina olis onneks jo seuraavat treenit mutta ei tää tahti riitä siihen että Tatun sais kunnolla oppimaan. Koiria on TODELLA paljon - mikä sinällään on positiivista - mutta toistokerrat jää minimaalisen vähäiseksi. Onneksi on iso piha .

Jatketaan harjoittelua ja nyt treenikaverin kans saunaan rentoutumaan 

 Ihmeistä ihmein ja mahdottomista mahdottomin on tapahtunut. Olemme nimittäin Tatun kanssa agilityn alkeiskurssilla !! Aivan sairasta menoa ja kaiken lisäksi hauskaa, sekä Tatusta että ohjaajasta. Tänään oli eka kerta enkä tiedä kumpi on väsyneempi - koira vai mä? Joka tapuksessa molemmilta lähti 500 bar höyryjä ulos. Käytiin ihan perusjuttuja läpi ja tutustuttiin esteisiin. Huvitti kun ohjaajat kyseli onko Tatu aikaisemmin hyppinyt tai pelkääkö se portteja yms? Sanoin että kentältä ei löydy sellaista estettä mitä Tatu ei menisi läpi - eikä löytynyt. Niin mentin putket, pussit, puomit, hypyt, renkaat ja muurit ettei mitään rajaa. Välillä oli Tatulla vaikeeta kun toiset koirat tuli "liian" lähelle häiritsemään suoritusta ja keskittyminen herpaantui, mutta pienen tuumailun jälkeen hommat sujui taas normaalisti. 

Tatun suurin ongelma on tuo virran määrä - sitä nimittäin ON! Ei meinaa millään alkuun malttaa keskittyä. Ympärillä on NIIN paljon kaikkee kivaa ja ihmeellistä. Vaatii kyllä isännältä hermoja, mutta tiedän että kun malttaa odottaa niin sieltä jostain kaukaa kuultaa tottelevainen ja viisas Parson. Vai olikohan tuo unta? Mulla ja Tatulla on mutenkin menossa tietyn lainen "toistemme etsiminen" menossa. Tatu tarvii rauhallista ja määrätietoista ohjausta ja mun pinna tunnetusti on - no jos ei lyhyt niin sitten erittäin lyhyt!!! Mulle tää tekee oikeesti hyvää. Ja saapahan ajatukset pois kaikesta muusta (rivien välistä luettuna työsta).

Meille opetettiin tänään uusi kikka ohjaajasta irtaantumisen parantamiseen nimeltään kontaktilautanen. Esteen jälkeen laitetaan esim. pakasterasian kansi jossa on makupala. Makupala laitetaan lautaselle siten että koira näkee sen. Kun koira sitten lähetetään esteelle se syösyy suoraan lautaselle makupalan kimppun. Tässä tietty auttaa jos koira on perso ruualle ja Tatuhan ON! Toki jos ruoka ei kiinnosta voi kuulemma käyttää lelua. Tatulle tuo ruoka toimii ja Tatu tajusi tuon asian välittömästi. Oli hauskaa huomata kun lautanen käytiin viemässä esteen toiselle puolelle kuinka tarkkaavaisesti Tatu tuijotti makupalaa ja odotti lähtökäskyä. Sen saatuaan ei paljon muut asiat häirinny  - 100 lasissa lautaselle, makupala huuleen ja ilme "mitäs seuraavax, mennään jo, ihan tylsää tää odottaminen". Loppua kohti Tatukin kyllä rauhoittui ja malttoi istua rauhallisesti paikallaan ja odottaa. Tatu jopa antoi minun vaihtaa puolta ohjauksessa ilman että se olis häirinny tekemistä - mikä oli kyllä outoa. Mut yhtä kaikki meillä oli TODELLA HAUSKAA. Ja onneksi päästään jo huomenna reenaamaan uudelleen.

Terkkuja kaikille tutuille.

Aurauskalusto vaudissa

Muurarin, hampparin vai hanslankarin? Kaikki noi kuvaukset sopii. Synkän talven selkä on taittunut täälläkin ja aika on taas palata työn touhuun. Talvi on vietetty hiljaiseloa, treenailtu mitä milloinkin ja silloin kun huvittaa. Tatulla tuli tuossa joulun alla kehitykseen sellainen - miten sen nyt sanois - seisokki. Jäykkää ei ollu muuta kuin käytös ja järjenjuoksu. Ilmeisesti miehistyminen löi pään sekaisin ja oli parenpi laittaa mies tauolle ja antaa ajan hoitaa hormonitasot kohdalleen.

Nyt olis tarkoitus palata näyttely ja tottistreeneihin. Käyttäytymiskoulussa Tatu on käyny Helin kanssa kerran viikossa treenailemassa ja kotona ollaan vietetty aikaa hieman pienemmällä huomiolla. Ei Tatu mikään ongelmakoira ole - luojan kiitos - mutta virtaa sillä on niin paljon että sillä pyörittäis varmaan koulutuskentän sähköjä. Pieniä ongelmia on hihnakävelyssä (ei meinaa välillä omistajan olkapäät kestää) ja toisten koirien ohittamisessa. Tatu ei ole pätkääkään agressiivinen vaan sillä on kauhea halu päästä leikkimään ja temuamaan. Kavereita Tatulla riittää yllin kyllin onneksi, mutta kun saisi sen ymmärtämään ettei joka kerta tarvitsis olla riehumassa. Tatu ei onneksi ole purkanut energiaansa myöskään maalliseen omaisuuteemme, ainoastaan omat ja muiden koirien lelut on saanu kyytiä.

Nyt kun vielä isäntä sais ittensä liikkeelle ja kaivettua sen motivaation siirtyä sanoista tekoihin. Aina tuntuu löytyvän hyviä tekosyitä olla menemättä treeneihin. No löytyy niitä oikeitakin syitä, mutta loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä nyt tilanne paranee kun päiväkin pitenee . On taas vaan niin tyhjä olo että mistähän aloittais. Tai tulihan nuo aloitus tarpeet jo muutama rivi aiemmin kerrottuakin eli perusduunin kimppuun.

Viimeviikko vietettiin lomaa Levillä. Siellä tehtiin harrastuksiin uusi aluevaltaus nimittäin hiihto. Aivan sairasta menoa Tatun osalta. Näki että kaveri nauttii kympillä kun sai juosta sydämensä kyllyydestä. Eikä minkäänlaisia ongelmia vaikkei oltu ennemmin hiihdettykään. Tietysti muiden koirien ohittamisessa oli omat kuviot, mutta niissäkään ei tullu mitään vaaratilanteita tai vastaavia - koira lähelle ja ohita käskyllä eteenpäin. Vauhtia oli yleensä niin paljon ettei Tatulla ollu aikaa jäädä murehtimaan vaan täysi höyry päällä eteenpäin. Viikon aikana käytiin kolmeen kertaa hiihtämässä 15km. Eka lenkin jälkeen kaveri oli aika poikki, mutta seuraavat kerrat oli jo helppoja. Puolen tunnin palauttelu ja taas mentiin niinkuin ei olin hiihdettykään. Muiden ihmisten ilmeet ja kommentit oli kyllä hyviä. Tatu sai roppakaupalla sympatioita ja hymyjä. Ja näytti kyllä siltä että Tatu vastasi hymyillen takaisin, sen veran iloiselta touhu näytti.

Laittelen kuvia Tatusta seuraavalla kerralla.

Hyvää kevättä kaikille!

 Hups! Hieman on aikaa vierähtänyt viime kerrasta. Tuntuu oikeesti että aika on saanut siivet. Joku juottaa kellolle liikaa Red Bullia!!

Meidän poppoolle kuuluu pelkkää hyvää. Tatu kasvaa ja komistuu, Otto vanhenee charmikkaasti ja Reiska taas - no jatkaa samaan hyvään malliin eli vahtii, vahtii ja vahtii sekä tonttia että laumaa. Kaikkien koirien kanssa on harjoiteltu verijälkeä ja Tatun ja Reiskan kanssa lisäks hieman tottista.

Tatu on aika peto verijäljellä. Ajaa tarkasti ja vauhdilla. Tuota vauhtia täytyy yrittää ottaa pois jottei se mene yli. Kaadolla Tatu oli viimeksi sitä mieltä että eihän tää nyt tähän lopu. Luu ei kiinnostanu yhtään vaan hirvee hinku olis ollu jatkaa. Täytyy kokeilla ruokakuppia seuraavaksi. Jälki oli tehty vaihtelevaan maastoon sekä maastoprofiilin että kasvillisuuden osalta. Ei siis mihinkään polunpohjaan tai sähkölinjan alle. Ei haitannut menoa. LIsäksi jälki oli muodoltaan serpentiiniä - loivia kaarroksia, suoraa, ylä- ja alamäkeä, pituus n. 200m. Ja kaveri painaa tarkasti keskellä jälkeä.  

Tottiksessa ollaan keskitytty kontaktiin ja perusasentoon. Lisäksi on otettu vähän liikkeestä pysähtymistä ja hyppyjä. Periaatteessa ne menee hyvin, mutta Tatulla on nyt se vaihe elämässä että hormoonit hyrrää ja kaikki kiinnostaa ihan kybällä joten malttia puuttuu. Lisäksi se on hokannu että mullahan on joku pistooli jalkojen välissä mutten tiedä mihin sitä käytetään. Siispä kokeillaan sitä kaikkeen mikä liikkuu. Rasittavaa. Onneksi Tatu ei ole agressiivinen kenellekkään vaan hyväntahtoinen kohelo.

Otto taas on vanha konkari verijäljellä. Vanha konkari siinä mielessä että kun sillä on jo metsästetty niin se tietää mitä veren haju tarkoittaa. Vanhus etenee 10 metriä ja pysähtyy tutkailemaan etumaastoa etsien saalista. Turhat höntyilyt on jääneet teinivuosien taakse. Nyt alkaa huomata että Otto on jo vanha. Parhaansa mukaan se yrittää jaksaa leikkiä Tatun kanssa mutta viime viikolla se riehui itsensä kirjaimellisesti hapoille. Vanhus tärisi ja puuskutti eikä yrjökään ollu enää kaukana. Piti ottaa Otto sisälle huilimaan. Lisäksi Otto yrittää vielä jaksaa pitää paikkaansa laumassa Tatun yläpuolella. Mitään verisiä yhteenottoja ei ole ollut - paljon pahaa ääntä kylläkin. Täytyy seurata sivusta ja tarvittaessa puuttua peliin.

Reino taas ei ole ikinä ajanut jälkeä yhtä päättäväisesti ja rauhallisesti kun se pääsi verijäljelle. Ei olis voinu uskoa kaverista. Normaalisti metsäjäljellä se käyttää aina silloin tällöin ilmavainua, mutta verijäljellä siitä ei ollut tietoakaan. Kuono tiiviisti maassa, ei minkäänlaista huomiota ympärillä tapahtuvaan häiriöön vaan konemaisesti etenpäin. Ja kaadolla kun sai luun niin ei meinannu tulla metsästä pois vaan jäi syömään sitä. Ei tullu mieleenkään mennä ottamaan luuta pois. Oli sen verran tyytyväisen oloinen heppu että annettiin nauttia saaliista rauhassa.

Ihan oikealla metsälläkin ollaan Tatun ja Oton kanssa käyty. Kanalintuja jahdattiin. Harmi vaan kun ei päästy ampumaan. Ampumista ollaan kyllä sorsametsällä testattu Tatulle. Ei pelännyt. Jäi vaan katsomaan isäntää että mikä se oli? Kummeli maiseen tyyliin "miksi teit sen" ilme naamalla. Lintumetsällä Tatu toimii juuri niinkuin sen pitääkin - juoksee 50 - 70 metriä etumaastossa ja etsii. Nyt pitäis vaan saada saalis liikkeelle jotta toimintamalli vahvistuis sille.

Erkkarissakin oltiin Hyvinkäällä viikonloppuna. Ei menny ihan niin hyvin kuin Helsingissä kummankaan Pastorin osalta. Arvostelut kyllä hyvät mutta Tatu on niin vallaton nykyään että paikallaan oleminen on vaikeaa. No panostetaan tohon näyttelykäyttäytymiseen talven aikana ja yritetään junnu-urosten luokassa uudelleen. Oton osalta tuomari olis toivonu hieman pienempää kokoa - todettiin Helin kanssa että se peli on jo hävitty, ei voida vaikuttaa enää .

Hyvää loppusyksyä kaikille!

Hei mikä toi on??

Arrrggh, ahistaa!!

Veteraani vauhdissa.

Tosimies on kaunis....

Ja vanhemmiten eikun paranee...

Reiska vahtii sorsia

Viikonloppu takana taas kerran ja työt kutsuvat. Tänään pitäis lähteä vielä viikon kestävälle työreissulle ja jattää koko klaani Helin harteille. Tosin Tatu taitaa päästä mökille sorsajahtiin Helin isän kanssa. Kateeksi käy Tatua. Ei sitä että se menee metsälle vaan juuri sen takia. No ensi viikonloppuna odottaa sekin huvi ja Tatulle verijäljen teko.

Mutta asiaan. Olitiin viikonloppuna Helsingissä Terri-Eri näyttelyssä. Mentiin asenteella "toivottavasti ne (Tatu & Otto) pysyy näyttelelyhihnan kanssa kehässä" eli ihan turistifiiliksellä. Se kai tarttui sitten koiriinkin kun pällistelivät paikalla kuin aidot maalaisisännät. Tatu pommpi kuin arojänis tajuamatta että liikkumiseen voi käyttää myös neljää käpälää ja Otto taas teki kehässä kaikki temput mitkä se osaa, jotta olis saanu makupalan. Hauskaa meillä kyllä oli - muutenkin kuin omien koirien kustannuksella. Erityisen mukavaa oli nähdä supernätti Neela sisko. Se oli niin pieni verrattuna Tatuun, mutta luonne näytti olevan ihan veljensä kaltainen. Aivan mahtava tyyppi, toivottavasti nähdään erkkarissa.

Nyt pitää isännän lähteä tai saa asiakkaat mennä keskenään maailmalle. Ohessa vielä tuomarin tarinat meitin koirista.

Oton arvostelu; 13 years old and in wonderful condition. Excellent type. Super coat. Good head. angulation could be a little better. Movement good. Lopputulos - Erinomainen ja luokkansa 2.

Tatun arvostelu; Very typical with lovely outline. Excellent head. Good mouth. Excellent pelt. Excellent coat. Movement erratic. Super temperament. Very promising. Lopputulos - KP ja luokkansa 3. 

PS. Kuvia tulee myöhemmin kun ehditään ottaa.

 Terpat vaan kaikille. Hengissä ollaan kesälomista selvitty ja niin on koiruudetkin. Kaikkea kivaa on touhuttu, patikoitu lapissa Ylläksen maisemissa, treenattu jälkeä (tosin laiskanpuoleisesti), käyty moikkaamassa Jaana tätiä Mikkelissä, verijälkitreenitkin aloitettu, tottiskentällä tapailtu alkeita yms. leppoisaa puuhastelua helteillä. Lomasäitä ei voi kyllä moittia, lahes 4 viikoa auringonpaistetta ja lämpöä.

Eka lomaviikko oltiin siis Ylläksen komeissa maisemissa patikoimassa Aakenus tunturi ympäri. Aivan mahtavat maisemat ja se hiljaisuus kiireisten lomanalusviikkojen jälkeen. Voin suositella kaikille. Tatu ja Otto oli mukana tunturissa. Tatu ruokki itsensä poron jätöksillä koko ajan. Turhaan tuli kannettua herran ruokia mukana. Käveltiin 2,5 päivän aikana n.52 kilometriä pitkin tuntureita. Lähdettiin Kesänkijärveltä, noustiin pirunkuru ylös, siitä Kotamajalle jossa vietettiin emsimmäinen yö. Aamulla jatkettiin Pyhäjärven kautta Aakenukselle ja sieltä Porokämpän kautta Tammituvalle toiseksi yöksi. Aamulla palattiin Kesänkijärvelle. Loppu viikoksi vuokrattiin mökki ja käytiin kävelemässä päiväreissuja Kellostapulin maastossa ja Pakasaivolla. Suosittelen noita maastoja kaikille - sekä kesällä että talvella. Koirillakin oli hauskaa kun saivat puuttomalla alueella juosta irti. Toki isännät huolehtivat etteivät pojat päässeet häiritsemään luontokappaleita. Rakkakivi teetti Tatulle hieman hankaluuksia - tassut meinas kipeytyä muttei onneksi liian pahasti jotta voitiin jatkaa patikointia. Otto taas oli maastossa kuin kotonaan. Tarkkailtavaa maastossa riitti aina linnuista poroihin. Otto antoi aina hyvissä ajoin ilmaa nuuskimalla merkin että poroja lähettyvillä - eikun hihnat kiinni ja matka jatkui.

Tatu vai tunturisopuli?

Isännät tunturissa

Peltojälkeä ollaan otettu muutaman kerran loman aikana ja hyvin nuo tuntuu muistavan - siis Tatu ja Reino. Tatulla vauhtia aivan liikaa, mutta tietää mitä pitää etsiä. Sen olen huomannut ( ja tottisohjaaja Hannalta kuullut) että Tatun kohdalla rauhallisuus on valttia. Kun koira häsää ja isäntä häsää vielä hieman enemmän niin kyllähän siinä sivussa vatkaantuu useampikin kermakuppi voiksi. Haastetta tuo piski tulee tarjoamaan se on fakta, mutta se otetaan vastaan - sekin on fakta . Reino taas on jäljellä sama vanha kone kuin aikaisemminkin. Tuntuu että vanhetessaan vaan rauhoittunut. Kepit ei tosin edelleenkään kiinnosta - ilmaisee ne kyllä - mutta näkee että vanha herra nauttii jäljestämisestä. Tatulle tehtiin viimeviikonloppuna ensimmäinen verijälki. Helin serkkupoika oli opastamassa meitä jäljen saloihin. Jäljen pituus oli arviolta 60 - 80m ja vanheni suunnilleen 9 tuntia. Maastopohja oli kanervikkoinen vanhan metsäpolun pohja. Tatu oli ns. ampumapaikalla erittän utelias - häntä viuhui hirveetä kyytiä puolelta toiselle ja kaapi tassuilla maata siitä kohti mihin verta oli kaatunut sienen kastelun yhteydessä. Pienen tuumailun jälkeen Tatu lähti oma-aloitteisesti etenemään jälkeä. Vauhtia oli noin 90% normaalista peltojälki etenemisestä - sen verran pikkumiestä jänskätti uusi haju. Noin 10 metriä ennen ns. makuupaikkaa Tatu nosti pään ylös jäljeltä ja rupesi tempomaan sitä kohti. Herra haistoi sinne ennalta viedyn naudan luun. Tatu ei epäröinyt missään vaiheessa jäljellä vaan eteni tasaisen varmasti. Tuo eka jälki osoitti sen että sekä isännälle että Tatulle jäi suuri nälkä kyseistä harrastusta kohtaan. Harmi vaan kun sitä ei voi tehdä kuin pari kertaa kuussa max.

Tottispuolella me ollaan Tatun kanssa jätetty oiken kirjallinen anomus alokasryhmään. Toivottavasti meidät otetaan mukaan eikä ensimmäisen rivitottistreenin jälkeen heti "hyllytetty". Oli nimittäin herralla hieman virtaa kun mentiin kentälle - ja tietty 10 minuuttia myöhässä. Muut oli jo nätissä rivissä treenaamassa kun me saavuttiin suhteellisen näyttävällä sisääntulolla paikalle. Jäi varmasti kaille mieleen .  No loppu hyvin kaikki hyvin. Tatu näytti sitten luoksetuloissa hieman mallia muille kuinka se tehdään VAUDILLA. Tosin se unohti että pitää pysähtyä isännän luo ja jatkoi matkaa läheiseen pusikkoon kun sieltä saattoi kuulua jotain epämääräistä rapinaa.

Tulevana viikonloppuna meidät voi tulla "bongaamaan" Helsingin Terri-Eri tapahtumasta. Paikalla Tatu ja Otto + isännät. Toivottavasti kehät jää ehjäksi kun me poistutaan Tatun kanssa sieltä. Siis mehän ei käydä vain yhdessä kehässä.........

Terkkuja kaikille.