Terpat vaan kaikille. Hengissä ollaan kesälomista selvitty ja niin on koiruudetkin. Kaikkea kivaa on touhuttu, patikoitu lapissa Ylläksen maisemissa, treenattu jälkeä (tosin laiskanpuoleisesti), käyty moikkaamassa Jaana tätiä Mikkelissä, verijälkitreenitkin aloitettu, tottiskentällä tapailtu alkeita yms. leppoisaa puuhastelua helteillä. Lomasäitä ei voi kyllä moittia, lahes 4 viikoa auringonpaistetta ja lämpöä.

Eka lomaviikko oltiin siis Ylläksen komeissa maisemissa patikoimassa Aakenus tunturi ympäri. Aivan mahtavat maisemat ja se hiljaisuus kiireisten lomanalusviikkojen jälkeen. Voin suositella kaikille. Tatu ja Otto oli mukana tunturissa. Tatu ruokki itsensä poron jätöksillä koko ajan. Turhaan tuli kannettua herran ruokia mukana. Käveltiin 2,5 päivän aikana n.52 kilometriä pitkin tuntureita. Lähdettiin Kesänkijärveltä, noustiin pirunkuru ylös, siitä Kotamajalle jossa vietettiin emsimmäinen yö. Aamulla jatkettiin Pyhäjärven kautta Aakenukselle ja sieltä Porokämpän kautta Tammituvalle toiseksi yöksi. Aamulla palattiin Kesänkijärvelle. Loppu viikoksi vuokrattiin mökki ja käytiin kävelemässä päiväreissuja Kellostapulin maastossa ja Pakasaivolla. Suosittelen noita maastoja kaikille - sekä kesällä että talvella. Koirillakin oli hauskaa kun saivat puuttomalla alueella juosta irti. Toki isännät huolehtivat etteivät pojat päässeet häiritsemään luontokappaleita. Rakkakivi teetti Tatulle hieman hankaluuksia - tassut meinas kipeytyä muttei onneksi liian pahasti jotta voitiin jatkaa patikointia. Otto taas oli maastossa kuin kotonaan. Tarkkailtavaa maastossa riitti aina linnuista poroihin. Otto antoi aina hyvissä ajoin ilmaa nuuskimalla merkin että poroja lähettyvillä - eikun hihnat kiinni ja matka jatkui.

Tatu vai tunturisopuli?

Isännät tunturissa

 

Peltojälkeä ollaan otettu muutaman kerran loman aikana ja hyvin nuo tuntuu muistavan - siis Tatu ja Reino. Tatulla vauhtia aivan liikaa, mutta tietää mitä pitää etsiä. Sen olen huomannut ( ja tottisohjaaja Hannalta kuullut) että Tatun kohdalla rauhallisuus on valttia. Kun koira häsää ja isäntä häsää vielä hieman enemmän niin kyllähän siinä sivussa vatkaantuu useampikin kermakuppi voiksi. Haastetta tuo piski tulee tarjoamaan se on fakta, mutta se otetaan vastaan - sekin on fakta . Reino taas on jäljellä sama vanha kone kuin aikaisemminkin. Tuntuu että vanhetessaan vaan rauhoittunut. Kepit ei tosin edelleenkään kiinnosta - ilmaisee ne kyllä - mutta näkee että vanha herra nauttii jäljestämisestä. Tatulle tehtiin viimeviikonloppuna ensimmäinen verijälki. Helin serkkupoika oli opastamassa meitä jäljen saloihin. Jäljen pituus oli arviolta 60 - 80m ja vanheni suunnilleen 9 tuntia. Maastopohja oli kanervikkoinen vanhan metsäpolun pohja. Tatu oli ns. ampumapaikalla erittän utelias - häntä viuhui hirveetä kyytiä puolelta toiselle ja kaapi tassuilla maata siitä kohti mihin verta oli kaatunut sienen kastelun yhteydessä. Pienen tuumailun jälkeen Tatu lähti oma-aloitteisesti etenemään jälkeä. Vauhtia oli noin 90% normaalista peltojälki etenemisestä - sen verran pikkumiestä jänskätti uusi haju. Noin 10 metriä ennen ns. makuupaikkaa Tatu nosti pään ylös jäljeltä ja rupesi tempomaan sitä kohti. Herra haistoi sinne ennalta viedyn naudan luun. Tatu ei epäröinyt missään vaiheessa jäljellä vaan eteni tasaisen varmasti. Tuo eka jälki osoitti sen että sekä isännälle että Tatulle jäi suuri nälkä kyseistä harrastusta kohtaan. Harmi vaan kun sitä ei voi tehdä kuin pari kertaa kuussa max.

Tottispuolella me ollaan Tatun kanssa jätetty oiken kirjallinen anomus alokasryhmään. Toivottavasti meidät otetaan mukaan eikä ensimmäisen rivitottistreenin jälkeen heti "hyllytetty". Oli nimittäin herralla hieman virtaa kun mentiin kentälle - ja tietty 10 minuuttia myöhässä. Muut oli jo nätissä rivissä treenaamassa kun me saavuttiin suhteellisen näyttävällä sisääntulolla paikalle. Jäi varmasti kaille mieleen .  No loppu hyvin kaikki hyvin. Tatu näytti sitten luoksetuloissa hieman mallia muille kuinka se tehdään VAUDILLA. Tosin se unohti että pitää pysähtyä isännän luo ja jatkoi matkaa läheiseen pusikkoon kun sieltä saattoi kuulua jotain epämääräistä rapinaa.

Tulevana viikonloppuna meidät voi tulla "bongaamaan" Helsingin Terri-Eri tapahtumasta. Paikalla Tatu ja Otto + isännät. Toivottavasti kehät jää ehjäksi kun me poistutaan Tatun kanssa sieltä. Siis mehän ei käydä vain yhdessä kehässä.........

Terkkuja kaikille.