Siinäpä noita ammattinimikkeitä, joita on tullu viimeaikoina harrastettua. Aika lentää taas siivillä eikä todellakaan huomaa kuinka viikot vilahtelee ohi. Ja nyt kun on taas parhain aika vuodesta niin siitä ei ehdi edes kunnolla nauttia. Mälsää!!!

Aloitetaan vaikka tuosta uimaopen roolista. Siis Tatu ei ole mikään vesipeto - vielä. Ei se vettä pelkää muttei se siitä hirveesti nautikaan. Yrittää sukellella rantakiviltä ja kahlailee mahaansa myöten. No kunhan vedet lämpenee niin eiköhän tuokin asia korjaannu. Saapahan isäntäkin kuntoilla uimisen merkeissä .

Treenaajana on oltu pari kertaa viikossa. Tänään oli alokasjatkojen viimeinen kerta ja meillä oli YLLÄTYSKISAT. Rata oli S-kirjaimen muotoinen, alkoi 2 hypyllä jatkuen puolikuun muotoiseen putkeen, taas kaksi hyppyä ja puolikuun muotoinen putki ja vielä 2 hyppyä. Meitä oli "kisaamassa" 21 koiraa ja Tatu oli 4. VAU! Harmittavasti ensimmäinen joka ei tehnyt puhdasta rataa. Tatu pyörähti viimeisessä putkessa ympäri ja tuli ulos väärästä päästä. Meni kyllä heti helposti uudelleen kun lähetin sen sinne. Mutta ei me olla treeneissä ikinä tehty noin pitkää rataa!! Ja mikä ihmeellisintä - Tatu ei missään vaiheessa ollu lähelläkään karata radalta vaan päinvastoin hullunkiilto silmissä seuraavalle esteelle. Ja aika !! Se joka voitti suoritti radan 21 sekunnissa ja Tatu teki sen kaikkine virheineen aikaan 14 sek. Se vaan on niin sairaan nopee että pitäis varmaan pyytää Usain Boltia kisaamaan sen kanssa. Tietty kun ei itsekään vielä osaa lukea rataa ja ei luota koiran irtaantumiseen niin se hankaloittaa hieman tekemistä. Mahtavinta oli että KAIKKI koirat suoritti radan - yhtään ei karannut radalta ja kaikilla oli HAUSKAA!! Ja ilokseni täytyy todeta että meitä PYYDETTIIN jatkamaan harrastusta ja asettamaan tavoitteeksi kisaamisen ensikesänä. Vähänkö on pollee olo - siis Tatulla - ei mulla !!

Sutenööri.....hmm. Viimeviikon tiistaina meillä - siis tietty Otolla - kävi vieraita Mikkelistä. Eräs Lulu neiti. 10 minuuttia ja pullat uunissa. Otto on kone. Jaana laittoi viikonloppuna textarilla kyselyn vieläkö Otto jaksais? Hyvin jaksoi. Käytiin vielä varmuudeksi perjantaina vastavierailulla Lulun luona. Ei tarvinnut taaskaan montaa tuntia odotella kun pullat oli pellillä. Nyt vaan jännitetään kohoaako ne. Jos kaikki menis hyvin niin ne olis kypsiä joskus 25.7 eli Oton syntymäpäivien aikoihin.

Jaa no tuo viimeinen ammattikunta. Se on se meikäläisen normaali tylsä arki. Onneksi on valoisat aamut ja illat että ehtii nauttia tästä mahtavasta Suomen kesästä.

 

Palaillaan taas. Terkkuja tutuille. Ohessa muutamia kuvia meitin karvakuonoista.

Herra 47!! Miesten mies!!

Sukelluksen alkeet...

 

Yääk , vettä korvassaaa...

 Mulla kans..

Huh hellettä!! Ei vaan VIHDOINKIN kunnon kelit. Kyllä näitä lämpöisiä säitä onkin odotettu - ainakin täällä Itä - Suomessa. Viikonloppu meni mökkeillessä ja aurinkoa palvoessa, niin ja tietty uidessa. Veden lämpö oli jo 16 astetta. Tatukin uskaltautui uimareissulle pienen houkuttelun jälkeen. Parrin otteeseen kohelsi kyllä itsensä oma-aloitteisesti laiturilta järveen kun piti liian innokkaasti vahtia rantaa lähestyvää koskeloa.

Viikonloppuna tehtiin Reinolle ja Tatulle kevään ensimmäiset verijäljet. Reinon jälki oli pituudeltaan n. 150m sisältäen yhden 90asteen kulman joka oli merkattu makuuksi. Maasto vaihtelevaa aina risukosta kuivaan kangas/jäkälä alustaan. Molempien koirien jäljet oli 15 tuntia vanhoja. Reino ajoi jäljen rauhallisen vakuuttavasti kuten tapoihin kuuluu. Kulma meni aivan jäljen päällä vaikka ajattelin että siinä voi tulla käyttöön ilmavainu ja oikaisu mutta ei.  Reinon ajaminen on verijäljellä huomattavasti rauhallisempaa ja tarkempaa kuin normaalilla metsäjäljellä. Selvästi se "oikean " saaliin jäljestäminen rauhoittaa. Ilo sitä on katsella.

Tatun jälki oli tasaisemmalla alustalla, maastopohja enemmän varvikkoa ja jäljen muoto serpenttiiniä pituus n. 100m. Aivan uskomattoman hyvä suoritus, taas täysin päinvastanen ajo kuin mitä odotin. Ajattelin että Tatu tapansa mukaan hökeltää hirveää vautia sinne tänne mutta ei. Ampumapaikan merkkasi pissaamalla päälle ja lähti häntää rytmikkäästi heiluttaen rauhallisesti etenemään aivan jäljen päällä. Puolessa välissä tuli pieni blackout ja piti pysähtyä miettimään että mitäs olitiinkaan tekemässä. Puoli minuuttia Tatu tuumaili paikallaan ja sitten syttyi taas lamppu päässä ja homman jatkui niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaadolle tultaessa pää nousi maasta ja etsi innokkaasti saalista. Ja voi sitä riemua kun se luu löytyi. Polleana poikana kantoi saaliin  puolen kilometrin matkan mökille.

Agilityäkin ollaan reenattu Tatun kanssa kaksi kertaa viikossa. Siinäkin pikku poju jaksaa yllättää joka kerta. Välillä hyvässä ja välillä pahassa. Nyt Tatulle on tullut aika-ajoin  tapa koetella irtaantumisessa. Se meinaa lähteä omille teilleen häiritsemään muiden harjoituksia ja kun sitä käskee luokse niin näyttää keskivarvasta että ota  kiinni jos saat!! Hermot meinaa mennä. Onneksi nuo on olleet vielä satunnaisia. Pääosin Tatu kyllä keskittyy esimerkillisesti ja tekee mitä pyydetään. Kuten esimerkiksi tänään Hyppy - putki - hyppy yhdistelmässä. Ei mitään ongelmia vaikka kolmen metrin päässä putkesta oli toisia koiria odottamassa omia vuorojaan. Tai sitten mersuhypyissä ( eli hyppyesteet 3 kpl kolmiossa mersun merkin muodossa), mun ei tarvinnut kuin seisoa keskellä, pyöriä ympyrää ja sanoa hyppy - hyppy ja hyppy. Puomilla Tatu on saanut yllättävää malttia pysähtyä odota käskyllä punaiselle alueelle ja jatkaa vasta mennään käskyllä. Sitä ihmetteli ohjaajakin miten se pystyy/malttaa pysähtyä niin nopesti kovasta vauhdista. Kepit on meille tosi vaikeita vielä. Niitä on kyllä harjoiteltukin tosi vähän. Meillä alkeiskurssin jatkoryhmässä on aika paljon porukkaa ja tunnissa ei millään ehdi kaikkia treenata. Enkä ole vielä ehtinyt rakentaa omiakaan. Mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Treenataan rauhassa ja nautitaan kesästä.

Terkkuja kaikille tutuille. Kuvia luvassa taas myöhemmin.

 Joka ihanasti tuoksahtaa, jota minä en voi vastustaa, jonka haluaisin olevan mun kaa, siis kaiken takana on nainen, hyvin cockkerimainen!!!!! 

Että sellaset reenit tänään. Mitäpä tuohon Tatun sanoitukseen muuta lisäämään. Katselkaa kuvia ja naurakaa. Voitte vaan kuvitella millaista oli kun Pojalla ei keskittyminen riittänyt kuin yhteen asiaan. Ihmiset nauroi kentällä kun Tatu surkeeseen ääneen itki tyttösen perään, välillä söi hiekkaa siitä kohti missä tytteli oli istunut - ISÄNSÄ POIKA!

It´s amazing how you can speak right to my heart....

Vasen - oikee...

Vasen - oikee..

Siellä, siellä se tytteli on....

Hei mä lennän...

Makkara kelpaa taas..

Ja lopuksi hieman puomia..

Palaillaan.

 Noi laulun sanat kuvastaa kyllä täysin tän illan reenejä. Tatu päätti pariin otteeseen kokeilla uusia tapoja suorittaa esteet. Pussissa ja putkessa oli kiva tehdä u-käännös ja palata takas kurkkimaan. Mut saatiin kuiteskii lopuksi tehtyä esteet niin kuin ne pitää.

Tänään oli ekan kerran herralla Back on Track liivi päällä ja täytyy todeta että toimii. Koiralla oli varmaan hiki koko ajan. Toisaalta koko treenien ajan satoi lunta ja ohjaajan kädet jäässä, joten sen alla oli hyvä lämmitellä niitä. Kätevää eikös totta. Vähän Tatu alkuun vierasti liivejä kun oli vielä valjaatkin niiden päällä, mutta nopeasti ne unohtui työn touhussa. Eikä haitenneet liikkumista mitä alkuun vähän epäilin. 

Treenattiin tänään siis pussia, puomia, putkea, hypyn ja putken yhdistelmää sekä pöytä. Kuten jo alkuun totesin pussissa ja putkessa Tatu teki "uukkarit" pariinkin otteeseen. Tämä tapahtui joka kerran kun lähetin koiran sen vasemmalta puolelta. Kouluttaja sanoi että tyypillistä niille jotka ovat olleet enemmän tottiksessa ja tottuneet siihen että ohjaaja on oikealla puolella eikä vasemmalla. Tässä meille taas yksi treenaamisen aihe, jotta päästään "puolirajoitteesta" eroon. Hypyn ja putken yhdistelmä oli Tatun bravuuri. Tatu malttoi loistavasti odottaa hyppylupaa kun siirryin esteen ja puomin väliin antamaan lupaa. Luvan saatuaan vauhtia riitti eikä tullu "uukkaria".  En ehtinyt lähellekkään putken päätä kun kaveri tuli ulos vaatimaan makkaraa. Puomi oli kanssa hieman vaikea Tatulle kun sitä vauhtia on niin paljon. Kouluttaja sanoi että Tatulla on ehkä hieman vaikeuksia hahmottaa jalkojaan kun meinas pariin otteeseen pudota ??? Totesin siihen että koetappa ite vaikka ravintolassa kun lyödään olut tuoppi eteen, käsketään kävellä suoraa viivaa pitkin ja samaan aikaan joku nykii kaulapannasta. Helppoa kuin heinän teko. Ja sitä paitsi toisella kerralla kun Tatu meinas pudota niin mulla tippui makkarat kädestä. Onneksi ehdin reagoida ennenkuin se hyppäs alas.

Olenkohan mä jäänyt jotenkin koukkuun tähän touhuun kun jo nyt on sellanen fiilis että maanantaihin on liian pitkä aika. Silloin on vasta seuraavat treenit. Ja näitä alkeistreenejä on enää kolme kertaa jäljellä!!!! Onneksi sitten jatkuu suoraan jatkoryhmä johon ehkä päästään mukaan. Ja jos ei päästä niin kauppaan ostamaan lautaa, harjanvarsia, käytettyjä moponrenkaita, viirakangasta yms. Sitten vaan vasarat heilumaan ja omat esteet kehiin. 

Nyt treenisaunaan ja hyvin ansaitulle oluselle. Hannalle tiedoksi - ei olla suunniteltu näyttelyreissuja vielä. tarkoitus kyllä on johonkin näyttelyyn mennä. Ja meilläpäin on agikisat toukokuun alussa että tervetuloa.

Terkkuja kaikille.

Puussiin mars.

.

Puomilla tasapainoilua

Paikoillanne - valmiit ........

 

 

 Että silleen. Meni tänään vähän ohjaajan senat sakasin ja Tatu siinä sivussa teki mitä käskettiin. Miten voi olla niin vaikeeta? Johtuisko siitä että ohjaaja omistaa putkiaivot ja pitäis tehdä 2 asiaa yhtäaikaa ?  Yhtä kaikki hauskaa oli.

Treenattiin puomia, a-estettä, rengasta, putkea ja keppejä. Esteissä ei Tatulla mitään ongelmia kunhan vaan ohjaajalla nakkeja riittää. Tatu nauttii ihan kympillä noista treeneistä. Se on vaan niin nopee ettei ennätä millään ennakoida sen liikkeitä ja kehut/palkka aina myöhässä. Ja sit ne toiset koirat - ne ihkut leikkikaverit kun niitä olis NIIN paljon. Suorituksiin Tatu pystyy onneksi keskittymään mutta se odottelu. Kysyy multa mielikuvitusta pitää kaverin mielenkiinto kasassa.

Taitaa vissiin olla omien esteiden rakentelun paikka. Perjantaina olis onneks jo seuraavat treenit mutta ei tää tahti riitä siihen että Tatun sais kunnolla oppimaan. Koiria on TODELLA paljon - mikä sinällään on positiivista - mutta toistokerrat jää minimaalisen vähäiseksi. Onneksi on iso piha .

Jatketaan harjoittelua ja nyt treenikaverin kans saunaan rentoutumaan