Bold and Beautiful osa 2

Hups! Hieman on aikaa vierähtänyt viime kerrasta. Tuntuu oikeesti että aika on saanut siivet. Joku juottaa kellolle liikaa Red Bullia!!

Meidän poppoolle kuuluu pelkkää hyvää. Tatu kasvaa ja komistuu, Otto vanhenee charmikkaasti ja Reiska taas - no jatkaa samaan hyvään malliin eli vahtii, vahtii ja vahtii sekä tonttia että laumaa. Kaikkien koirien kanssa on harjoiteltu verijälkeä ja Tatun ja Reiskan kanssa lisäks hieman tottista.

Tatu on aika peto verijäljellä. Ajaa tarkasti ja vauhdilla. Tuota vauhtia täytyy yrittää ottaa pois jottei se mene yli. Kaadolla Tatu oli viimeksi sitä mieltä että eihän tää nyt tähän lopu. Luu ei kiinnostanu yhtään vaan hirvee hinku olis ollu jatkaa. Täytyy kokeilla ruokakuppia seuraavaksi. Jälki oli tehty vaihtelevaan maastoon sekä maastoprofiilin että kasvillisuuden osalta. Ei siis mihinkään polunpohjaan tai sähkölinjan alle. Ei haitannut menoa. LIsäksi jälki oli muodoltaan serpentiiniä - loivia kaarroksia, suoraa, ylä- ja alamäkeä, pituus n. 200m. Ja kaveri painaa tarkasti keskellä jälkeä.

Tottiksessa ollaan keskitytty kontaktiin ja perusasentoon. Lisäksi on otettu vähän liikkeestä pysähtymistä ja hyppyjä. Periaatteessa ne menee hyvin, mutta Tatulla on nyt se vaihe elämässä että hormoonit hyrrää ja kaikki kiinnostaa ihan kybällä joten malttia puuttuu. Lisäksi se on hokannu että mullahan on joku pistooli jalkojen välissä mutten tiedä mihin sitä käytetään. Siispä kokeillaan sitä kaikkeen mikä liikkuu. Rasittavaa. Onneksi Tatu ei ole agressiivinen kenellekkään vaan hyväntahtoinen kohelo.

Otto taas on vanha konkari verijäljellä. Vanha konkari siinä mielessä että kun sillä on jo metsästetty niin se tietää mitä veren haju tarkoittaa. Vanhus etenee 10 metriä ja pysähtyy tutkailemaan etumaastoa etsien saalista. Turhat höntyilyt on jääneet teinivuosien taakse. Nyt alkaa huomata että Otto on jo vanha. Parhaansa mukaan se yrittää jaksaa leikkiä Tatun kanssa mutta viime viikolla se riehui itsensä kirjaimellisesti hapoille. Vanhus tärisi ja puuskutti eikä yrjökään ollu enää kaukana. Piti ottaa Otto sisälle huilimaan. Lisäksi Otto yrittää vielä jaksaa pitää paikkaansa laumassa Tatun yläpuolella. Mitään verisiä yhteenottoja ei ole ollut - paljon pahaa ääntä kylläkin. Täytyy seurata sivusta ja tarvittaessa puuttua peliin.

Reino taas ei ole ikinä ajanut jälkeä yhtä päättäväisesti ja rauhallisesti kun se pääsi verijäljelle. Ei olis voinu uskoa kaverista. Normaalisti metsäjäljellä se käyttää aina silloin tällöin ilmavainua, mutta verijäljellä siitä ei ollut tietoakaan. Kuono tiiviisti maassa, ei minkäänlaista huomiota ympärillä tapahtuvaan häiriöön vaan konemaisesti etenpäin. Ja kaadolla kun sai luun niin ei meinannu tulla metsästä pois vaan jäi syömään sitä. Ei tullu mieleenkään mennä ottamaan luuta pois. Oli sen verran tyytyväisen oloinen heppu että annettiin nauttia saaliista rauhassa.

Ihan oikealla metsälläkin ollaan Tatun ja Oton kanssa käyty. Kanalintuja jahdattiin. Harmi vaan kun ei päästy ampumaan. Ampumista ollaan kyllä sorsametsällä testattu Tatulle. Ei pelännyt. Jäi vaan katsomaan isäntää että mikä se oli? Kummeli maiseen tyyliin "miksi teit sen" ilme naamalla. Lintumetsällä Tatu toimii juuri niinkuin sen pitääkin - juoksee 50 - 70 metriä etumaastossa ja etsii. Nyt pitäis vaan saada saalis liikkeelle jotta toimintamalli vahvistuis sille.

Erkkarissakin oltiin Hyvinkäällä viikonloppuna. Ei menny ihan niin hyvin kuin Helsingissä kummankaan Pastorin osalta. Arvostelut kyllä hyvät mutta Tatu on niin vallaton nykyään että paikallaan oleminen on vaikeaa. No panostetaan tohon näyttelykäyttäytymiseen talven aikana ja yritetään junnu-urosten luokassa uudelleen. Oton osalta tuomari olis toivonu hieman pienempää kokoa - todettiin Helin kanssa että se peli on jo hävitty, ei voida vaikuttaa enää .