Siinäpä noita ammattinimikkeitä, joita on tullu viimeaikoina harrastettua. Aika lentää taas siivillä eikä todellakaan huomaa kuinka viikot vilahtelee ohi. Ja nyt kun on taas parhain aika vuodesta niin siitä ei ehdi edes kunnolla nauttia. Mälsää!!!

Aloitetaan vaikka tuosta uimaopen roolista. Siis Tatu ei ole mikään vesipeto - vielä. Ei se vettä pelkää muttei se siitä hirveesti nautikaan. Yrittää sukellella rantakiviltä ja kahlailee mahaansa myöten. No kunhan vedet lämpenee niin eiköhän tuokin asia korjaannu. Saapahan isäntäkin kuntoilla uimisen merkeissä .

Treenaajana on oltu pari kertaa viikossa. Tänään oli alokasjatkojen viimeinen kerta ja meillä oli YLLÄTYSKISAT. Rata oli S-kirjaimen muotoinen, alkoi 2 hypyllä jatkuen puolikuun muotoiseen putkeen, taas kaksi hyppyä ja puolikuun muotoinen putki ja vielä 2 hyppyä. Meitä oli "kisaamassa" 21 koiraa ja Tatu oli 4. VAU! Harmittavasti ensimmäinen joka ei tehnyt puhdasta rataa. Tatu pyörähti viimeisessä putkessa ympäri ja tuli ulos väärästä päästä. Meni kyllä heti helposti uudelleen kun lähetin sen sinne. Mutta ei me olla treeneissä ikinä tehty noin pitkää rataa!! Ja mikä ihmeellisintä - Tatu ei missään vaiheessa ollu lähelläkään karata radalta vaan päinvastoin hullunkiilto silmissä seuraavalle esteelle. Ja aika !! Se joka voitti suoritti radan 21 sekunnissa ja Tatu teki sen kaikkine virheineen aikaan 14 sek. Se vaan on niin sairaan nopee että pitäis varmaan pyytää Usain Boltia kisaamaan sen kanssa. Tietty kun ei itsekään vielä osaa lukea rataa ja ei luota koiran irtaantumiseen niin se hankaloittaa hieman tekemistä. Mahtavinta oli että KAIKKI koirat suoritti radan - yhtään ei karannut radalta ja kaikilla oli HAUSKAA!! Ja ilokseni täytyy todeta että meitä PYYDETTIIN jatkamaan harrastusta ja asettamaan tavoitteeksi kisaamisen ensikesänä. Vähänkö on pollee olo - siis Tatulla - ei mulla !!

Sutenööri.....hmm. Viimeviikon tiistaina meillä - siis tietty Otolla - kävi vieraita Mikkelistä. Eräs Lulu neiti. 10 minuuttia ja pullat uunissa. Otto on kone. Jaana laittoi viikonloppuna textarilla kyselyn vieläkö Otto jaksais? Hyvin jaksoi. Käytiin vielä varmuudeksi perjantaina vastavierailulla Lulun luona. Ei tarvinnut taaskaan montaa tuntia odotella kun pullat oli pellillä. Nyt vaan jännitetään kohoaako ne. Jos kaikki menis hyvin niin ne olis kypsiä joskus 25.7 eli Oton syntymäpäivien aikoihin.

Jaa no tuo viimeinen ammattikunta. Se on se meikäläisen normaali tylsä arki. Onneksi on valoisat aamut ja illat että ehtii nauttia tästä mahtavasta Suomen kesästä.

 

Palaillaan taas. Terkkuja tutuille. Ohessa muutamia kuvia meitin karvakuonoista.

Herra 47!! Miesten mies!!

Sukelluksen alkeet...

 

Yääk , vettä korvassaaa...

 Mulla kans..