Tänään korkattiin Tatun kanssa paikallinen "eskari" eli aloitettiin pentukurssi.  Meitä oli kymmenen ohjaajaa pentuinensa + kouluttaja. Pentujen ikähaitari 12 viikosta 6 kk:n. Hauskaa oli vaikkakin Tatu meinas väsähtää ja välillä keskittyminenkin oli mitä oli. Tarkkailuluokalle joutais . No ei sentään, tarkkikselle joutais ehkä mielummin ohjaaja kuin ohjattava. Täytyy kyllä sanoa ISO kiitos Terhille! Hyvin olit perusjutut Tatulle opettanut. Mutta kyllä yllätti Tatukin omalla panoksellaan. Miten voi pieni pentu omaksua tunnin aikana niin monta uutta asiaa - en tajua. Kun aloitettiin kontaktiharjoituksella, olin aivan varma että ei onnistu. Meikäläinen seisoo tihkusateessa kädet levällään kuin variksenpelätin, molemmat kädet täynnä nakin palasia ja odottaa että pentu katsois silmiin - 5 sekuntia ja suloiset nappisilmät tapittaa suoraan meikäläisen katsetta vastaan. No, nakit huuleen nanosekunnissa (siis Tatulle) ja bileet pystyyn. Toistoja about 10 ja viimeisillä viidellä kerralla ei tarvinnu edes katsetta ootella. Pelkkä istu käsky ja kontakti valmis. Mä olin sanaton. 

No entäpä sitten istuminen paikallaan ohjaajan liikkuessa kauemmas? Taas olin varma että Tatu ei pysy paikallaan, jollen naulaa sitä telttakepillä pannasta kenttään. Käsky istu - siirtyminen askelen verran taakse - sekunnin odotus ja paluu koiran eteen. Ja eikun bileet pystyyn. Sälli naulas mut nappisilmillään siihen paikkaan ja odotti kiltisti paikallaan kun kävin vähän "kauempana". Sama toistui joka kerran ( n. 7 kertaa) Jälleen kerran jäi suu auki.

Sitten sivulle tulo. Tätä oltiin salaa harjoteltu kotona. Tässä mä jo tiesin mitä odottaa - eli yli-innokasta makkaran perässä koheltavaa alligaattorin sukulaista joka iskee hampaat kohteeseen tasan niin lujaa kun leuoista lähtee. Eikä tunnu missään **#¤*@!!!!! . Tosin liike tulee suoritettua ihan ok ja tänään malttoi jopa istua sivulle - senkin kyllä käskyn jälkeen.

Seuraavana pujottelu. Koirat ohjaajineen ympyrän muodossa ja yksitellen koirakot kävelivät pujotellen ympyrän läpi. Jokainen huolehti omasta pennustaan siten, ettei se häiritse ohittajaa ja sama koski myös liikkeen suorittajaa. Kontakti piti yrittää säilyttää liikkeen ajan mahdollisimman hyvin ja koiran piti kulkea hihna löysällä - ei siis saanut rimpuilla tai tempoa. Ja jälleen kerran ajattelin - no way! No, eka koirakko tuli kohdalle siten että Tatu istui minun edessä ja ohittajat kiersivät Tatun selän takaa. Tatulla petti itsehillintä ja alkoi hyppiminen, pomppiminen, kiljuminen, riuhtominen yms. mitä nyt tuon ikäinen vain keksii. Mutta - yksi (omasta mielestäni) äkäinen EI, ja Tatu istuu edessä ja tapittaa taas suoraan silmiin. Mitäs siinä sitten muuta kun taas nakit huuleen ja partyt käyntiin. En ymmärrä kuinka se pysty kaiken sen hillumisen jälkeen niin nopeasti istumaan eteen. Tuon jälkeen ei ollu mitään ongelmia ohittelemisissa - ei edes omalla pujotteluvuorolla. Pari kertaa sälli päätti jäädä tapittamaan ohitettavaa, mutta kevyt nyppäisy hihnalla ja "mennään" käsky niin matka jatkui - tosin aina ei ihan löysällä hihnalla mutta eteenpäin päästiin.Nyt alko jo pikkusen ikeniä kuivamaan vaikka keli olikin hieman kostea.

Luoksetulosta Terhille super kiitokset. Tätä ei ole tarvinnut Tatulle opettaa. Kunhan vain huolehtii, että kutsujalla on palkka näpeissä niin aina paikalla. Tatu teki sen tänään jo koirakujassa - eli molemmilla sivuilla oli koiria rivissä ja kutsuttava koira juoksee kujan läpi ohjaajan luo. Tässä Tatu jäi haistelemaan "jarrumiehen" taskuja, mutta tuli kolmannen käskyn jälkeen luo minkä tappijaloistaan pääsi. Kaikissa luoksetuloissa suoritukset varmistettiin pitkällä liinalla ettei päässyt syntymään turhia vahinkoja. Tosin osa teki jo ilman jarruliinaakin. Tatu ei kuulunut tähän joukkoon. Vaikka kaveri hallitsee tuo ikäiseksi tempun jo hyvin ei "luottotiedot" kuitenkaan ole vielä ihan kunnossa.

Kun päästiin autoon, niin hyvä kun ehdin startata biilin ja Tatu kuorsas omassa häkissä. Otti vissiin voimille tuo apukoulu . Valitettavasti joudutte nyt luottamaan kirjoittajan sanaan kun ei ole kuvia todisteeksi, mutta lupaan korjata asian ensi tunniksi. Se onkin sitten taas uusi haaste - nimittäin kaupunkisotaa. Kauppakeskuksia (sikäli kun sellainen nyt täältä löytyy), hissejä, porttaikkoja yms. "peloittavia" paikkoja. Saa nähdä kumpi selviää hengissä Tatu vai mä. Niin ja kunhan mä saan nuo ikenet rasvattua kun meinas päästä kuivamaan. Sen verran ällikällä pennun suorituksista olin, että näytin varmaan aidolta idiootilta kestohymyineni.

Ja lopuksi täytyy tunnustaa että vähän kyllä väsyttää ohjaajaakin - mutta silti olen onnellinen. On tuo pentu aika epeli .

Terkkuja tutuille.