Muurarin, hampparin vai hanslankarin? Kaikki noi kuvaukset sopii. Synkän talven selkä on taittunut täälläkin ja aika on taas palata työn touhuun. Talvi on vietetty hiljaiseloa, treenailtu mitä milloinkin ja silloin kun huvittaa. Tatulla tuli tuossa joulun alla kehitykseen sellainen - miten sen nyt sanois - seisokki. Jäykkää ei ollu muuta kuin käytös ja järjenjuoksu. Ilmeisesti miehistyminen löi pään sekaisin ja oli parenpi laittaa mies tauolle ja antaa ajan hoitaa hormonitasot kohdalleen.

Nyt olis tarkoitus palata näyttely ja tottistreeneihin. Käyttäytymiskoulussa Tatu on käyny Helin kanssa kerran viikossa treenailemassa ja kotona ollaan vietetty aikaa hieman pienemmällä huomiolla. Ei Tatu mikään ongelmakoira ole - luojan kiitos - mutta virtaa sillä on niin paljon että sillä pyörittäis varmaan koulutuskentän sähköjä. Pieniä ongelmia on hihnakävelyssä (ei meinaa välillä omistajan olkapäät kestää) ja toisten koirien ohittamisessa. Tatu ei ole pätkääkään agressiivinen vaan sillä on kauhea halu päästä leikkimään ja temuamaan. Kavereita Tatulla riittää yllin kyllin onneksi, mutta kun saisi sen ymmärtämään ettei joka kerta tarvitsis olla riehumassa. Tatu ei onneksi ole purkanut energiaansa myöskään maalliseen omaisuuteemme, ainoastaan omat ja muiden koirien lelut on saanu kyytiä.

Nyt kun vielä isäntä sais ittensä liikkeelle ja kaivettua sen motivaation siirtyä sanoista tekoihin. Aina tuntuu löytyvän hyviä tekosyitä olla menemättä treeneihin. No löytyy niitä oikeitakin syitä, mutta loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä nyt tilanne paranee kun päiväkin pitenee . On taas vaan niin tyhjä olo että mistähän aloittais. Tai tulihan nuo aloitus tarpeet jo muutama rivi aiemmin kerrottuakin eli perusduunin kimppuun.

Viimeviikko vietettiin lomaa Levillä. Siellä tehtiin harrastuksiin uusi aluevaltaus nimittäin hiihto. Aivan sairasta menoa Tatun osalta. Näki että kaveri nauttii kympillä kun sai juosta sydämensä kyllyydestä. Eikä minkäänlaisia ongelmia vaikkei oltu ennemmin hiihdettykään. Tietysti muiden koirien ohittamisessa oli omat kuviot, mutta niissäkään ei tullu mitään vaaratilanteita tai vastaavia - koira lähelle ja ohita käskyllä eteenpäin. Vauhtia oli yleensä niin paljon ettei Tatulla ollu aikaa jäädä murehtimaan vaan täysi höyry päällä eteenpäin. Viikon aikana käytiin kolmeen kertaa hiihtämässä 15km. Eka lenkin jälkeen kaveri oli aika poikki, mutta seuraavat kerrat oli jo helppoja. Puolen tunnin palauttelu ja taas mentiin niinkuin ei olin hiihdettykään. Muiden ihmisten ilmeet ja kommentit oli kyllä hyviä. Tatu sai roppakaupalla sympatioita ja hymyjä. Ja näytti kyllä siltä että Tatu vastasi hymyillen takaisin, sen veran iloiselta touhu näytti.

Laittelen kuvia Tatusta seuraavalla kerralla.

Hyvää kevättä kaikille!