Huh hellettä!! Ei vaan VIHDOINKIN kunnon kelit. Kyllä näitä lämpöisiä säitä onkin odotettu - ainakin täällä Itä - Suomessa. Viikonloppu meni mökkeillessä ja aurinkoa palvoessa, niin ja tietty uidessa. Veden lämpö oli jo 16 astetta. Tatukin uskaltautui uimareissulle pienen houkuttelun jälkeen. Parrin otteeseen kohelsi kyllä itsensä oma-aloitteisesti laiturilta järveen kun piti liian innokkaasti vahtia rantaa lähestyvää koskeloa.

Viikonloppuna tehtiin Reinolle ja Tatulle kevään ensimmäiset verijäljet. Reinon jälki oli pituudeltaan n. 150m sisältäen yhden 90asteen kulman joka oli merkattu makuuksi. Maasto vaihtelevaa aina risukosta kuivaan kangas/jäkälä alustaan. Molempien koirien jäljet oli 15 tuntia vanhoja. Reino ajoi jäljen rauhallisen vakuuttavasti kuten tapoihin kuuluu. Kulma meni aivan jäljen päällä vaikka ajattelin että siinä voi tulla käyttöön ilmavainu ja oikaisu mutta ei.  Reinon ajaminen on verijäljellä huomattavasti rauhallisempaa ja tarkempaa kuin normaalilla metsäjäljellä. Selvästi se "oikean " saaliin jäljestäminen rauhoittaa. Ilo sitä on katsella.

Tatun jälki oli tasaisemmalla alustalla, maastopohja enemmän varvikkoa ja jäljen muoto serpenttiiniä pituus n. 100m. Aivan uskomattoman hyvä suoritus, taas täysin päinvastanen ajo kuin mitä odotin. Ajattelin että Tatu tapansa mukaan hökeltää hirveää vautia sinne tänne mutta ei. Ampumapaikan merkkasi pissaamalla päälle ja lähti häntää rytmikkäästi heiluttaen rauhallisesti etenemään aivan jäljen päällä. Puolessa välissä tuli pieni blackout ja piti pysähtyä miettimään että mitäs olitiinkaan tekemässä. Puoli minuuttia Tatu tuumaili paikallaan ja sitten syttyi taas lamppu päässä ja homman jatkui niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaadolle tultaessa pää nousi maasta ja etsi innokkaasti saalista. Ja voi sitä riemua kun se luu löytyi. Polleana poikana kantoi saaliin  puolen kilometrin matkan mökille.

Agilityäkin ollaan reenattu Tatun kanssa kaksi kertaa viikossa. Siinäkin pikku poju jaksaa yllättää joka kerta. Välillä hyvässä ja välillä pahassa. Nyt Tatulle on tullut aika-ajoin  tapa koetella irtaantumisessa. Se meinaa lähteä omille teilleen häiritsemään muiden harjoituksia ja kun sitä käskee luokse niin näyttää keskivarvasta että ota  kiinni jos saat!! Hermot meinaa mennä. Onneksi nuo on olleet vielä satunnaisia. Pääosin Tatu kyllä keskittyy esimerkillisesti ja tekee mitä pyydetään. Kuten esimerkiksi tänään Hyppy - putki - hyppy yhdistelmässä. Ei mitään ongelmia vaikka kolmen metrin päässä putkesta oli toisia koiria odottamassa omia vuorojaan. Tai sitten mersuhypyissä ( eli hyppyesteet 3 kpl kolmiossa mersun merkin muodossa), mun ei tarvinnut kuin seisoa keskellä, pyöriä ympyrää ja sanoa hyppy - hyppy ja hyppy. Puomilla Tatu on saanut yllättävää malttia pysähtyä odota käskyllä punaiselle alueelle ja jatkaa vasta mennään käskyllä. Sitä ihmetteli ohjaajakin miten se pystyy/malttaa pysähtyä niin nopesti kovasta vauhdista. Kepit on meille tosi vaikeita vielä. Niitä on kyllä harjoiteltukin tosi vähän. Meillä alkeiskurssin jatkoryhmässä on aika paljon porukkaa ja tunnissa ei millään ehdi kaikkia treenata. Enkä ole vielä ehtinyt rakentaa omiakaan. Mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään. Treenataan rauhassa ja nautitaan kesästä.

Terkkuja kaikille tutuille. Kuvia luvassa taas myöhemmin.