There´s gonna be some rocking!

Juu, aika rientää ja paljon tapahtuu......ja välillä vähän sattuukin . En olis uskonut ennen Tatun tulemista että vuorokausi menee niin nopeasti kun päivät nyt on menneet. Ei ehdi ees tätä sivustoo päivittään. Illat on ohjelmaa täysi - eikä sitä helpota yhtään kodinhoitohuoneen remontti. Onneksi se sentään on loppusuoralla.

Pentukurssia on käyty ahkerasti. Ennelta mainostamani kaupunkisota selvittiin hengissä ja pentujen jälkikoulutuskin suoritettiin tyylikkäästi. Kaupungissa huvitti Tatun toilailut, siinä missä nyffet ja bernhardit empi portaikossa alasmenemistä Tatu oli kipassut ne ylös ja alas viiteen kertaan. Hissikään ei saanut herralta suurempaa huomiota - hauskaa ja helppoo kyytiä ylös ja alas. Ihmettelen vaan tuon kaverin keskittymiskykyä. Muistaakseni isukilla ei ollu yhtään malttia tottiskentällä (tarkemmin muistellen siihen tais meidän tottishommat juuri kaatua), mutta pojasta on polvi kyllä parantunut. Vieraiden ihmisten kohtaamisessakin Tatu malttaa istua sivulla ja odottaa lupaa tervehtimiseen. Ei onnistunu aikanaan isukilta.

Jälkitreenit on menneet peloittavan hyvin. Ruudusta ollaan siirrytty jo etenevään jälkeen eikä ole "vielä" ollut ongelmia. Eka kerralla kun tein etenevän jäljen piti neljä ensimmäistä askelta näyttää - sen jälkeen mentiin systemaattisesti eteenpäin pyörimättä. Onneksi Tatu on ahne ruoalle - helpottaa kummasti koulutuksessa ja jälkiharkoissa. Selvästi näkee että kaveri nauttii jäljestämisestä ja nenä toimii - ainakin tuhisee jotta nurmikko pölisee. Jäljen mitat ei ole vielä kuin 10 - 15 metriä mutta tuntuu olevan vielä ihan riittävän pitkä matka. Jäljestämisessä suurin hankaluus on ollut jäljen tekijällä - miten pitkiä askelia voi ottaa pikkukoiralle. Meikäläinen kun on tottunut tekemään jälkeä isolle sakemanniurokselle.

Uusia koirakavereitakin on tavattu. Viikonloppuna tehtiin tuttavuutta Warre sakemanniin. Mahtava koira tuo Wartpurkki. Iältään Warre on muistaakseni 4 mutta sisällä asuu pieni pentu - leikkisä mutta kuitenkin "isällinen". Ja malttia riittää vaikka pentu roikkuu karvoissa kiinni. Ei onnistu meidän omalta sakulta - vielä .

Viikonloppuna käytiin myös mökillä - pitkästä aikaa. Laitettiin laituri paikalleen ja tutustuttiin muutenkin reviiriin. Käytiin metsälenkillä katsomassa tulevia harjoitusmaastoja ja samalla treenaamassa risukossa rämpimistä. Ei tainnu mennä hukkaan kun tänään pentukurssin päätteeks meitä kosiskeltiin agilityn alkeiskurssille . Niin ja Tatu näki mökillä Karhun ensimmäsitä kertaa elämässään - haistoi ja lähti äkkiä pois. Vähän kyllä säikäytti isäntääkin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tatulle ei tullu onneksi traumoja.