Niinpä niin. Jos joku tietää vastauksen niin kertokaa äkkiä! Aiemmin lupailin että blogi päivittyis tiuhempaan, mutta laiskuus tai kesäväsymys on kai iskeny. Lisäks tuo pahulainen nimeltään työ haittaa harrastuksia, joten selityksiä löytyy.

Tatu se vaan kasvaa ja komistuu. Kaveri alkaa olla kohta jo isänsä mitoissa korkeuden suhteen, tällä hetkellä yhtä jalkaa koko pentu. Luojan kiitos nuo iki-ihanat naskalit suusta alkaa vaihtua, Otolla on poskivillat hyvin trimmattu Tatun toimesta. Isä ja poika tulee erittäin hyvin toimeen keskenään - ovat kuin paita ja peppu. Nahuavat ja riitelevät tasaiseen tahtiin ja eikä tiedä kumpaako kieltäis. Toisen kun saa rauhoitettua niin toinen aloittaa kiusaamisen - tosin on sitä hauska seuratakin sivusta. Otolta piti viikko sitten poistaa taas pari poskihammasta. Kaverilla turposi leuka yhtäkkiä muodottomaksi ja ruokakaan ei maistunu. Eikun lekuriin röntgenkuviin ja hampaat pois. Onneks ei ollu mitään "vakavampaa". Alkaa vanhuksen hymy olla kuin hampaattomalla mummolla. Yritä siinä nyt vakuuttavasti komentaa pentua kun suussa ei ole kun muutama hammas. Viikko on menty vellilinjalla ja antibiooteilla. Tilanne on nyt onneks hyvä eikä näytä olevan kipee ja ruokakin taas maistuu.

Reenattukin on - tosin laiskanpuoleisesti. Eilen tein pitkästä aikaa jäljen Tatulle. Arggh.... liekö syynä pitkä tauko vai lisääntynyt energia, mutta oli kuin ei olis ikinä ollu jäljellä. Pyöri kun väkkärä jäljen päällä eikä millään meinannu tajuta mitä pitäis tehdä ja mihin suuntaan. Lopulta asiat rupes kai muistumaan mieleen, mutta makupaloja jäi jäljelle aikasta paljon. No ei voi kyllä syyttää kuin itseään. Tulipahan taas motivaatiota isännälle. Tottispuolella ei voi kuin ihmetellä Tatun keskittymiskykyä. Sen on pakko olla periny nuo taidot äidiltä, sillä Otolla ei tuossa iässä ollu hajuakaan keskittymisestä. Säntäili paikasta toiseen ja kaikki muu oli kiinnostavampaa tyyliin "joo joo mä teen sen heti kun oon käyny tuolla kattoon ton ja ton ja ton". Tatun kanssa tuo keskittyminen kulminoitui hyvin ensimäisiin - ja toistaiseksi ainoisiin - agitreeneihin, jolla oltiin pentukurssin yhteydessä. Agiohjaajatkin ihmetteli ja totesivat olevan selvää agilityainesta. Liekö kohteliaisuuttaan aukoneet suutaan, mutta ne meni hyvin ja sekä Tatulla että mulla oli tosi hauskaa. Tehtiin hyppyesteet, keinu, silta, putki, pussi ja pujottelut. Sori jos estenimet ei ole oikein mutta asiaan perehtyneet varmaan ymmärtää mistä esteistä on kyse. Hyppyesteissä Tatu odotti kiltisti istuen etenemislupaa ja eteni suoraan ohjaajan luo syömään makkarat, jopa siten että minä olin hihnan mitan esteiden ulkopuolella. Keinu ja silta oli helppo pala kun Tatu könyää muutenkin kaikki puunrungot ja kolot metsikössä. Putki ja pussi oli kanssa helppo nakki. Ei tarvinnu pussin päätä edes ekalla kerralla raottaa kun Tatu puikkas läpi. Pujottelu olikin vaikeempi. Pari ekaa kertaa huvitti kun Tatu ei millään meinannu tajuta että ne kepit pitää kiertää - ei kerätä suuhun tai kaataa. Kolmannella ja neljännellä kerralla se sitten hokas että pitääkin seurata ohjaajan makkarakättä ja kiertää ne kepit. Tuotakin lajia pitää kokeilla vakavammin kunhan Tatulle tulee vielä hieman ikää lisää.

Parin viikon päästä olis tarkoitus aloittaa Tatun kanssa verijälkitreenit. Saa nähdä mitä niistä tulee, innolla odotan. Sain järkättyä Tatun Kuopion treeniporukkaan, jossa on hirvi- ja lintukoiria. Onneksi on innokkaita sukulaisia vaimolla ja vielä samassa hirviporukassa jossa itse käyn.

Reinon kanssa on Helin tarkoitus ruveta treenaamaan ID jälkeä. Täällä on pieni, mutta aktiivinen pelastuskoiraporukka, joka oli ollut alkeiskurssilla ja pyysivät Reiskaa mukaan. Hauska nähdä mitä siitä tulee ja ennenkaikkea hyvä saada Reinollekin uutta ja haastavaa tekemistä. Reinon ja Tatun tutustuttamista ollaan jatkettu hitaasti ja vakaasti. Viikon verran ovat ollet valvotusti irti pihalla - toistaiseksi ilman ongelmia. Reiska on hauska, kun se on selkeästi ottanu sellasen asenteen että ok toi kuuluu kalustoon, mutta mun ei tartte olla bestis sen kaa - vielä. Eilen meinas Reiskalla vähän hermo pettää kun Tatu sai normaalin hepulin ja veti ympäri pihaa sen minkä tassuista pääsi. Pari kertaa piti päästää pomomainen ärhdys, varsinkin kun Tatu varasti lelun nenän edestä. Tuo kaksikko on ollu vielä niin vähän aikaa keskenään että pelisäännöt ei ole selvät. Mutta näyttää siltä että niistä vois kaverukset tulla. Toivottavasti mun ei tarvii ottaa tota kommenttia ikinä takas.

Palataan taas blogin ääreen kun keretään. Terkkuja kaikille ja aurinkoista kesää .

Agitreenisatoa

Isä ja poika

Ken on meistä kaikkein kauhein...